Voiko edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista hakeva saada valtuuttajan terveystietoja?

Edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen yhteydessä Digi- ja väestötietovirasto voi joutua arvioimaan, onko valtuuttaja ymmärtänyt valtakirjan merkityksen sitä tehdessään.

Mutta voiko valtuutuksen vahvistamista hakeva henkilö saada nähtäväkseen valtuuttajan terveydentilaa koskevia asiakirjoja, jos niitä on käytetty asian käsittelyssä?

Korkein hallinto-oikeus käsitteli tätä kysymystä ratkaisussaan KHO:2025:65.

Mistä asiassa oli kyse?

Tapauksessa henkilö A oli hakenut äitinsä B tekemän edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista Digi- ja väestötietovirastolta. DVV ei vahvistanut valtuutusta.

Asian käsittelyn yhteydessä A sai tietää, että hänen äitinsä osalta oli vireillä myös edunvalvonnan tarpeen selvittämistä koskeva asia. Tähän liittyen DVV oli toimitettu muun muassa lääkärinlausuntoja ja muita terveydentilaa koskevia asiakirjoja.

A pyysi saada nämä asiakirjat sekä tiedon siitä, kuka edunvalvonnan tarpeesta oli tehnyt ilmoituksen. DVV kieltäytyi luovuttamasta suurinta osaa pyydetyistä tiedoista.

Terveystiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että silloin kun terveydentilaa koskevat asiakirjat ovat Digi- ja väestötietoviraston hallussa, niiden julkisuutta ja salassapitoa arvioidaan julkisuuslain perusteella.

Julkisuuslain 24 § 1 momentin 25 kohdan mukaan henkilön terveydentilaa koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Tästä ei kuitenkaan vielä seurannut, ettei A voisi saada mitään tietoja asiakirjoista.

Hakija voi olla asiassa asianosainen

Julkisuuslain 11 § 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada viranomaiselta tieto myös salassa pidettävästä asiakirjasta, jos asiakirja voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

A oli edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevassa asiassa hakijana.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hänellä oli tämän vuoksi lähtökohtaisesti oikeus saada tietoja sellaisista asiakirjoista, jotka olivat voineet vaikuttaa edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn.

Ratkaisevaa ei siis ollut pelkästään se, että asiakirjat sisälsivät terveystietoja.

Merkitystä oli myös sillä, oliko niitä käytetty tai voitu käyttää juuri sen asian ratkaisemisessa, jossa A oli hakijana.

Tiedonsaantioikeus ei kuitenkaan ole rajoittamaton

Asianosaisen tiedonsaantioikeuteen liittyy poikkeuksia. Julkisuuslain 11 § 2 momentin mukaan tietoa ei tarvitse antaa, jos sen antaminen olisi vastoin esimerkiksi erittäin tärkeää yksityistä etua.

Tässä tapauksessa kysymys oli siitä, voitiinko valtuuttajan yksityisyyden suojaa pitää niin painavana, ettei tietoja tästä syystä tullut luovuttaa edes asianosaiselle.

Korkein hallinto-oikeus korosti, että tätä arviointia ei voida tehdä yleisellä tasolla.

Ensin on selvitettävä, mihin asiakirjoihin tai tietoihin hakijalla ylipäätään on asianosaisena tiedonsaantioikeus.

Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida erikseen, estääkö erittäin tärkeä yksityinen etu kyseisten tietojen luovuttamisen.

Mitä KHO lopulta ratkaisi?

Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Se katsoi, että A oli julkisuuslain 11 § perusteella oikeus saada tietoja niistä asiakirjoista siltä osin kuin niiden sisältämät tiedot voivat tai ovat voineet vaikuttaa edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn.

DVV tuli kuitenkin arvioida tarkemmin kaksi asiaa:

1. miltä osin asiakirjojen sisältämät tiedot olivat voineet vaikuttaa edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevaan asiaan, ja

2. olisiko näiden tietojen luovuttaminen kuitenkin vastoin valtuuttajan erittäin tärkeää yksityistä etua.

Ratkaisu ei siis tarkoittanut sitä, että hakijalla olisi automaattisesti oikeus saada kaikki valtuuttajan terveydentilaa koskevat tiedot.

Miksi ratkaisu on tärkeä?

Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen ei ole aina pelkkä muodollinen menettely.

Jos syntyy epäily siitä, onko valtuuttaja valtakirjan tehdessään ymmärtänyt sen merkityksen, DVV voi joutua selvittämään valtuuttajan terveydentilaa ja toimintakykyä myös ajalta, jolloin valtakirja on laadittu. Tällöin asian ratkaisu voi perustua asiakirjoihin, joita hakija ei ole itse toimittanut eikä välttämättä edes nähnyt.

KHO:2025:65 vahvistaa, että hakijalla voi tällaisessa tilanteessa olla asianosaisena oikeus saada tietoa myös salassa pidettävistä asiakirjoista, jos ne ovat voineet vaikuttaa hänen asiansa ratkaisemiseen.

Samalla valtuuttajan yksityisyyden suoja säilyy vahvana. Tiedonsaantioikeus ei ulotu automaattisesti kaikkiin terveystietoihin, vaan arviointi tehdään asiakirja- ja tietokohtaisesti.

Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä ajoissa

Ratkaisu muistuttaa myös siitä, miksi edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä silloin, kun valtuuttajan kyvystä ymmärtää valtakirjan merkitys ei ole epäselvyyttä.

Edunvalvontavaltuutuksen tekeminen edellyttää, että valtuuttaja ymmärtää valtakirjan merkityksen ja sen keskeisen sisällön.

Jos valtakirjan laatimista siirretään tilanteeseen, jossa toimintakyky on jo olennaisesti heikentynyt, valtakirjan pätevyydestä voi myöhemmin syntyä epäselvyyttä.

Edunvalvontavaltuutus onkin ennen kaikkea keino varautua tulevaisuuteen etukäteen.

👉 Valtuutamossa voit laatia edunvalvontavaltuutuksen verkossa omien valintojesi perusteella.